Pieni jalkapalloilija

Mun on pitänyt jo pitkään kirjoitella Eevin jalkapalloharrastuksesta,

joten tässäpä vihdoin. ;)

Eevi on harrastanut jalkapalloa nyt vähän yli vuoden.
Meidän pienessä kunnassa on Nappis-Liigassa yksi tyttöjen joukkue.

Joukkueessa vanhimmat on 2007 syntyneitä ja 

pienimmät nyt aloittaneet ovat 2011 syntyneitä, joten ikähaarukkaa on.

Viime kesänä ja talven aikana Eevi oli joukkueen nuorin, mutta eipä se paljoa ole haitannut.
Nyt kesällä on tullut mukaan paljon uusia tyttöjä ja 

heitä onkin ollut harkoissa niin paljon, että heitä on jaettu kahteen joukkueeseen.

Pari aktiivista vanhempaa on auttanut valmentajaa sitten valmennushommissa.

Jalkapalloilua on ympäri vuoden. 

Talvella harkat oli koulun liikuntasalissa ja jo melko aikaisin keväällä siirryttiin harjoittelemaan ulkokentälle.

Viime kesänä Eevi ei vielä osallistunut peleihin, mutta nyt tänä kesänä hän on osallistunut myös niihin.

Pelejä on kerran viikossa melkein koko kesän ajan, pari peliä aina yhden illan aikana.
Meillä jalkapalloillaan siis kaksi kertaa viikossa nyt kesäaikaan.

Usein törmää keskusteluihin siitä, että pitääkö alle kouluikäisen harrastaa.
Ja varsin jyrkkiä mielipiteitä asiasta, tottakai. ;)
Mun mielestä tähän ei ole oikeaa tai väärää vastausta.

Lapset on erilaisia, perheet ja elämäntilanteet on erilaisia.

Me ollaan harrastettu aina paljon.

Vauva- ja kotiäitiaikoina kävimme Eevin kanssa vauvajumpassa ja 

molempien kanssa ollaan käyty värikylvyissä, perhekerhossa ja muskarissa.

Sen lisäksi, että lapsi sai näistä virikkeitä ja kokemuksia, 

harrastukset oli minulle tärkeitä.

Ne rytmittivät kivasti viikkoa ja antoivat myös minulle tärkeitä muistoja ja kokemuksia,

oli kivaa ajankulua, vertaistukea ja juttuseuraa.

Viime keväänä tytöt kävivät musiikkiopiston muskarissa, 

Eevillä oli jalkapalloharkat kerran viikossa ja värikylvyssä käytiin muutama yksittäinen kerta.

Tämä oli mielestäni meidän perheelle sopiva määrä harrastuksia,

enempää ei oltaisi missään nimessä jaksettu tai pystytty.

Meidän perheelle on tärkeää, että ehditään joskus olemaan kotonakin.

Minä kaipaan sitä ja myös meidän tytöt kaipaa sitä,

omilla leluilla kaikessa rauhassa leikkimistä.

Kaikken tärkeintä on se, että lapsi viihtyy harrastuksensa parissa ja nauttii siitä.

Jalkapallo taisi olla kyllä ihan nappivalinta, Eevi tykkää tosi paljon.

Harkkoihin ja peleihin lähdetään aina mielellään ja hyvällä mielellä sieltä tullaan kotiin.

Tyttöjen joukkueessa on mielestäni tosi hyvä fiilis.

Siellä kannustetaan ihanasti, enkä ole vielä kertaakaan kuullut, että ketään olisi valittanut epäonnistumistaan.

Pelien vastustajat ovat välillä päätä pidempiä poikia ja tytöt häviävät pelejä mennen tullen,

mutta ei haittaa, kaikki pelaa ja hauskaa näyttää olevan!

Voi että kun tuollainen harrastamisen riemu kestäisi aina, 

valitettavasti niin vain ei taida olla. :/

Saatiin blogin pitkäaikaiselta yhteityökumppanilta FiksuMuksulta omalle pihalle Harjoitusmaali*.

Maali tulikin tarpeeseen, nyt Eevi on innostunut enemmän harjoittelemaan potkuja omallakin pihalla!
Maaliin saa kiinnitettyä sinisen kankaan, jolla voi harjoitella tarkkuutta,
mutta sen aika on sitten varmaan vähän myöhemmin. :)

Kankaan saa helposti kiinnitettyä tarroilla.

Mitäs teillä harrastetaan?
Löytyykö teiltä pikku futareita? :D

- Pia