Meillä meni tänä vuonna ystävänpäivä jotekin vähän niinkuin ohi.
Kerhossa askarreltiin pari korttia ja that's it.
Eilen aamulla Eevi kuitenkin halusi kimalleliimailla ja iltapäivällä sanoi,
että nyt siihen liimataan vielä sydämiä, se on isin ystävänpäiväkortti. <3
Anni halusi sitten oman korttinsa antaa äitille. :)
Vähän valitusta luvassa, sori. ;)
Itse eilisen fiiliksiä varjosti myös vähän edellisenä päivänä pamahtanut migreenikohtaus.
Mulla on siis auraoireista migreeniä ollut ja siihen ei juurikaan päänsärkyä liitykään.
Edelliset migreenikohtaukset oli Eevin syntymän jälkeen.
Synnyksestä seuraavana päivänä alkoi silmissä vilkkua, puhe puuroutui ja naama ja käsi puutui.
Eka kohtaus oli tosi pelottava, kun ei yhtään tiennyt mistä on kyse.
Mun pää kuvattiin kuitenkin seuraavana päivänä, joten mitään aivoverenkiertoon tai muuhun liittyvää ei löytynyt.
Kohtauksia tuli muutama siinä puolen vuoden aikana ja sen jälkeen ei ole mitään oireita ollut ennen torstaita.
Torstaina siis oltiin äitini luona tyttöjen kanssa.
Oireet alkoi näkökentän hämärtymisellä.
Sitten ei löytynyt sanat.
Menin huilaamaan ja yritin kirjoittaa miehelleni tekstiviestiä.
Viestissä luki loppujen lopuksi näin:
"Jonju santin migreeti taitaa ol ku haikkii eikä aikee saa kaillee muhattuu kunnal."
Tajusin siis kirjoittaneeni puutaheinää vasta kun kohtaus alkoi helpottamaan. =D
Muru saatiin kuitenkin paikalle ja saatiin kyyti kotiin, itse kun en viitsinyt ajella autoa.
Autossa puutui vielä suu ja sormet hetkeksi.
Että tällaisia migreenioireita täällä, oottekos ennen kuulleet näistä Auroista.
Wikipediassa nuo kaikki minunkin oireet on listattu.
Tähän asti kohtaukset on tullut ns."turvallisissa" paikoissa.
Sairaalassa, kotona ja äitin tykönä.
Sairaalassa, kotona ja äitin tykönä.
Että toivottavasti ei nyt toistu enää.
Varsinkaan autossa tai kaupassa tms.
Voi pemppu tämmöst päätä. :/
Eevi kirjoitti mallista iskälle viestin.
Kovin on innoissaan kirjoittelusta! :)
Jospa me sitten ensi vuonna pidettäis ystävänpäiväjuhlat. ;)
Toihan tuo miekkonen kuitenkin ihanan kukkakimpun tullessaan. <3
- Pia
Hei,mulla on kanssa tota aurallista migreeniä,mutta ei ihan noin rajuna että puhe puuroutuu.Saattaa alkaa sormien ja naaman puutumisella,myös kurkku puutuu,uuh,inhottavaa,tai sitten alkaa pelkällä auralla ja noi muut oireet tulee jopa kolmenpäivän aikana,että kestää pitkään,päänsärky on,mutta lievää...jotenkin aina pelottaa et jos tulee joku halvaus!Oletko huomannut että olisit ollut ennen migreeniä edellisenä päivänä ärtyneempi tai väsyneempi kuin muulloin...mä olen,mutta en tunnista sitä kuin vasta sit kun migreeni jo on päällä.Käytän buranaa tai panadolia,mutta ne ei oikein tunnu auttavan.Voimia sinne T:teija t
VastaaPoistaNo kuulostaa kyllä kurjalta sunkin juttusi! Varsinkin jos kestää monta päivää.. :/
PoistaMun mielestä mä en ole ollut mitenkään väsynyt, olen nukkunut tosi hyvin. Myöskään mitään ylimääräistä stressiä ei tällä hetkellä ole, päiväkin oli pilvinen, joten en mä keksi mikä sen olisi laukaissut.
Tuleeko sulle usein noita kohtauksia? Ootko lääkärissä käynyt?
Mä sain silloin joskus jonkun täsmälääkkeenkin (nenäsumute) kohtauksiin, mutta se on jo mennyt vanhaksi. Menen kyl lääkäriin jos tämä tästä uusii..
Aika rajuilta kuulostaa noi sun aurat. Toivottavasti sullakin ne rauhoittuu ajan kanssa, niin kuin mulle on käynyt.
VastaaPoistaMulla tuli eka migreenikohtaus lukion tokalla, matikantunnilla kaveri katosi vasemmalta puolelta näkökentästä ja sen jälkeen alkoi kauhea välkkyminen ja puolet naamasta meni tunnottomaksi. Seuraavalla kerralla tunnottomaksi ja veltoiksi meni käsi ja jalka. Kovaa päänsärkyä ei tullut koskaan näiden oireiden jälkeen ja neurologi niitä tutki ja kertoi jäykkien hartioiden provosoivan kohtaukset. Kävin fysioterapiassa pitkään ja sen jälkeen kohtauksetkin rauhoittuivat. Nykyään niitä tulee harvoin, eivätkä auraoireet ole enää niin voimakkaita. Lähinnä sahalaitaa ja välkkymistä silmissä. Kyllä kohtaukset silti pelottaa edelleen ja jään kyllä herkästi aamulla kotiin, jos on pieniäkin merkkejä sahalaidoista tai muista oireista.
Toivotaan, että oli nyt tämä kerta vaan.. :/
PoistaOn nuo kyllä aika pelottavia. Taitaakin olla henkisesti raskaampaa kuin fyysisesti.
Ei tekisi hieroja tms. varmaan lainkaan huonoa mullekaan, vaikka en niin mahdottoman jumissa ajattele olevanikaan..